Meillä ei ole varaa olla ennaltaehkäisemättä

sosiaali- ja terveyspalvelut, ennaltaehkäisy
Tiivistelmä:
Ennaltaehkäisykirjoitus Luoteis-Uusimaa -lehdessä viikolla 48.

Meillä ei ole varaa olla ennaltaehkäisemättä

Terveydenhuollon menot jatkavat kasvuaan monessa kunnassa useilla prosenteilla. Taustalla ovat kahden viimeisen vuoden Covid-19 pandemiakulujen lisäksi mm. valtion asettamat uudet velvoitteet ja ikääntymisen mukanaan tuomat hoivatarpeet. Viime vuosina menoja ovat kasvattaneet myös lisääntyneet perheiden haasteet mm. lasten ja nuorten huostaanottojen ja mielenterveyden hoitokulujen muodossa. Tämän trendin moninaisiin syihin pitäisi kaikin tavoin pyrkiä puuttumaan.

Ikääntymistä ei voi ennaltaehkäistä, mutta ikääntyneiden terveyttä voidaan edistää, sairauksia ennaltaehkäistä ja toimintakykyä ylläpitää oikeilla toimilla. Resurssia pitäisi kohdistaa elämän muutosvaiheisiin, kuntouttavaan ja aktivoivaan toimintaan ja kotiin vietäviin palveluihin. Terveydellisiin ongelmiin pitää reagoida varhaisessa vaiheessa. Lyhytkin, 1-2 vk liikkumattomuus, voi viedä ikääntyneeltä kotona asumista varten vaadittavan toimintakyvyn.

Lääketieteellisesti ennaltaehkäisyä on eri tasoista. On ns. primaaria ensivaiheen ennaltaehkäisyä, jolla tarkoitetaan sairauden tai ongelman puhkeamisen ehkäisyä. Riittävällä liikunnalla voidaan ehkäistä noin 50 % kakkostyypin diabeteksesta ja myös ylipainosta. Ensisijainen ennaltaehkäisy olisi kaikkein tehokkainta inhimillisestä ja taloudellisesta näkökulmasta katsoen. Nykyinen elämisen tapamme ja yhteiskunnalliset muutokset ovat johtaneet luonnollisen liikkumisen vähenemiseen ja siihen tarvitaan erillistä huomiota. Hyvin usein myös ruokatapamme vaatisivat terveyden näkökulmasta muutosta.

Sekundaarisessa toissijaisessa ennaltaehkäisyssä pyritään ehkäisemään varhaisvaiheen taudin etenemistä pahemmaksi esimerkiksi havaitun sokerin sietokyvyn heikkenemisen etenemistä todelliseksi taudiksi. Myös tässä vaiheessa liikunnan ja ruokavalion merkitys on suuri. Ensisijainen ja toissijainen ennaltaehkäisy ovat sekä inhimillisestä että taloudellisesta näkökulmasta kannattavaa toimintaa. Jos tilannetta ei havaita (asiakas ei hakeudu tai pääse vastaanotolle) tai siihen ei puututa varhain, puhkeaa sairaus, jota hoidetaan lääkkeillä tai vaativilla toimenpiteillä. Diabetes ja siihen mahdollisesti liittyvä sepelvaltimotautilääkitys maksaa vuosittain satoja euroja, tutkimustoimenpiteet esimerkiksi sepelvaltimotaudin suhteen 500-3000 euroa ja hoitotoimenpiteet 3000-7000 euroa. Näitä toimia kutsutaan tertiaariseksi ennaltaehkäisyksi, jolla estetään sairauden pahenemisen kautta tulevia ennenaikaisia sairaudesta johtuvia kuolemia. Tässäkin vaiheessa liikunnasta on vielä hyötyä toimintakyvyn ylläpidossa ja lisäongelmien ehkäisyssä.

Ennaltaehkäsy on jatkossa kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyötä. Kun rakennamme uutta SoTe palvelujärjestelmää, on ennaltaehkäisevien rakenteiden ja toimintamallien luomiseen panostettava; tuetaan aktiivisesti ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpitoa ja parantamista, keskitytään kuntouttamiseen, puututaan varhain kehittymässä oleviin häiriötiloihin, tarjotaan aktiivisesti matalan kynnyksen palveluja, perustetaan tukiryhmiä ja toimitaan vahvasti kolmannen sektorin kanssa yhteistyössä. Jokainen meistä voi pyrkiä edistämään terveyttään liikunnan, hyvän ravinnon, riittävän unen ja palautumisen avulla. Lähiympäristön suunnittelun ja ylläpidon ja ympäröivän palvelujärjestelmän pitäisi antaa tähän tukea.

Arja Uusitalo
LT, Dosentti, Liikuntalääketieteen Erikoislääkäri, DI

 

Laita hyvä kiertämään!

Lisää luettavaa