Vastaus kysymykseen on raha, vai onko? Koronan imu on vienyt meitä mennessään eri tavoin ja ailahdellen ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut lääkäri miettii, mitä tämä meille voi ja on voinut opettaa. Ainakin sen, että halpojen jo tunnettujen ja pitkään käytettyjen infektioiden ehkäisykeinojen tehokkaampi käyttö heti alkuvaiheessakin olisi ollut helppo ja tehokas ohje kansalaisille sen kummempia tutkimatta. Edelleen niiden käytön pitäisi olla keihään kärki Covid-19 epidemian hallinnassa. Kalliimmat satsaukset testaus strategia mukaan lukien pitäisi harkita tarkemmin.
Olemme oppineet myös sen, että on erittäin tärkeää miten asioista informoidaan kansalle. Tilanne pistää myös miettimään, miksi uutisoimme edelleen päivittäisiä lukemia tästä taudista näkyvästi toistaen, kun emme tee sitä muidenkaan tautien suhteen. On erittäin mielenkiintoista, miten yksi pieni virus voi yks kaks mullistaa meidän yhteiskuntajärjestystämme ja arvojammekin ihan uuteen uskoon ja ilmeisemmin jopa pysyvästikin. Lisäksi asian jatkuva esillä pitäminen keskittää kansalaisten ajatukset koronaan ja voi johtaa siihen, että muita sairauksia ja niiden hoitoa ei katsotakaan yksittäisen ihmisten tai organisaatioiden tasolla yhtä tärkeäksi. Se ei kuitenkaan ole totta.
En ole epidemiologi saatikka mikrobiologi ja lääkärinäkään en siten syvällisen sisällä näissä näkökulmissa asiaan. Väistämättä miettii kuitenkin, onko meidän reaktiomme tähän pelottavaan ja uuteen tuntemattomaan virukseen suhteellisesti oikealla tasolla muihin terveysvaaroihin nähden. Mitä tulee maksamaan pelastettu koronahenki (kun huomioidaan toimenpiteiden aiheuttamat taloudelliset menetykset ja toissijainen sairastuminen esim. mielenterveyshäiriöihin ja viivästyneiden leikkausten aiheuttamat lisääntyneet hoitokustannukset ja elämän laadun heikkeneminen huonokuntoisuuden lisääntyessä) versus pelastettu syöpäkuolema tai sydäninfarkti.
Onko yhden terveysuhkan vuoksi oikeutettua urhata tai vaarantaa ihmisten terveyttä toisten sairauksien taholta ja missä määrin? Onko tämä tasa-arvoista, että satsaamme yhden tosin pelottavan terveysuhkan eteen erittäin suuria määriä rahaa ja taas kun tulee kyse ennaltaehkäisevästä toiminnasta kansansairauksien suhteen, niihin on erittäin vaikea löytää rahaa. Tämä ilmiö on mielenkiintoinen ja toivottavasti saa osakseen yhteiskuntatieteellistä ja käyttäytymistieteellistä tarkastelua ja vaikuttavuuden arviointia ja tutkimista myöhemmin. Voidaan todeta, kun raketti lähtee liikkeelle, sitä on vaikea pysäyttää, mutta olisi toivottavaa, että se on hallinnassa. Nyt olemme ehkä vasta saamassa tätä hiukan hallintaan, mutta täydellisyys on vielä kaukana.
